En keneenkään.
Kun aloitin meikkaamisen yläasteikäisenä, kauneusrutiinini olivat hyvin yksinkertaiset: meikkivoide, ripsiväriä ja kulmakynää. Ajoittain saatoin maustaa meikkiä rajaamalla silmiäni tai laittamalla luomiväriä. Tätä jatkui kunnes noin pari vuotta sitten vein laittautumiseni aivan uudelle tasolle.
Rakkaus elokuviin näkyi elokuvien keräilyn muodossa, mutta elokuvaharrastukseni ei tyydyttänyt lapsuudesta asti sisälläni kytenyttä halua ilmaista luovuuttani. Kun ymmärsin, että meikkaamisen voi rinnastaa mihin tahansa taiteenlajiin, löysin harrastuksen, jota olin kaivannut elämääni.
En väitä olevani mikään maailmanluokan meikkiguru, mutta valtaosa aamuistani menee laittautuessa, eikä arkimeikkiäni aina erottaisi juhlameikistä. Voisin kai sanoa juhlistavani itseäni kaunistautumalla. Kaunistautuminen on sanana ehkä kaksipiippuinen, koska kauneus on tulkittavissa yhtä monella tavalla kuin maailmassa on ihmisiä. Mulle riittää kuitenkin se, että tunnen itse oloni kauniiksi. Ehkä voisi luulla, että kamppailen huonon itsetunnon kanssa, enkä pidä meikittömästä naamastani, mutta kumpikaan ei pidä paikkaansa. Oikeastaan vasta sitten, kun opin rakastamaan itseäni, aloin pyhittämään aikaa ja rahaa meikkaamiseen.
Meikkaamistani koskevan kritiikin ohella olen saanut kuulla, että yrittäisin tehdä vaikutuksen muihin ihmisiin maalaamalla kasvoni ja panostamalla ulkokuoreeni lähes päivittäin. Miksi? Yrittävätkö lävistetyt, tatuoidut tai hyvinpukeutuneetkin ihmiset tehdä vaikutuksen muihin? Uskallan ilman mitään syvällisiä tutkimuksia esittämättä väittää, että lähes kaikki tarkoituksellinen ulkonäköä muuttava toiminta on itseilmaisua. Omalla kohdallani meikkaaminen on osa itseilmaisua. Koen olevani omassa elementissäni kissaeläinten inspiroimassa silmämeikissä ja hulluntäyteläisissä huulissa. Kotona lojuessani olen mielelläni ilman meikkiä, pikaiset markettireissut onnistuvat nekin meikittä. Päivä koulussa tai töissä ilman meikkiä? Onnistuu. Pystyn olemaan ilman meikkiä, mutten halua. Olen oma itseni runsaasti laittautuneena ja siististi pukeutuneena.
Meikkaaminen on mielestäni ennen kaikkea omien hyvien puoliensa korostamista ja huonoiksi kokemiensa puolien naamiointia tai korjaamista. Meikkaaminen voi antaa kaivattua itsevarmuutta ja olla keino ilmaista itseään. Luonnollisuus on aina ollut ja tulee aina olemaan kaunista myös minun mielestäni, mutta kauneus ei ole yksiselitteistä. Maailma kaipaa väriä ja itse tarjoan sitä värinä huulissani.
