Kelataanpa muutama viikko taaksepäin: aukottomaan juhannussuunnitelmaani kuuluivat niin valokuvien kuin alkoholinkin ottaminen, mutta koska ne harvat kuvat, jotka ymmärsin ottaa, olivat yhtä tärähtäneitä kuin silloinen mielentilanikin, ja koska viikkoa myöhemmin ymmärsin, että kameran kantaminen kaljatölkkien täyttämässä laukussa Provinssissa olisi riskialtista ja turhaa, on tämäkin postaus silkkaa tekstiä.

Lähdin juhannuksen alla näitä nurmolaisia maalaismaisemia pakoon ja päädyin vähintään yhtä syrjäytyneeseen paikkaan, eli Jalasjärvelle. Vietimme poikaystäväni kanssa mukavan juhannusviikonlopun ensin hänen ystäviensä seurassa Nummijärvellä ja myöhemmin omieni parissa Seinäjoella. Seuraava viikko oli kokonaisuudessaan melko karmiva, pitkittynyt krapula yhdistettynä mahatautiin, joten mielessäni kävi Provinssin väliin jättäminen.

En kuitenkaan ole heikko, joten vedin päälleni festarityylilleni ominaisen 80-luvun nahkatakin ja täytin laukkuni miedoilla alkoholijuomilla. Koko lauantai-ilta oli kaveriseurueista toiseen loikkimista ja bajamajoihin jonottamista. Päädyin aamuyöllä bondaamaan poikaystäväni pikkuserkun kanssa. Hengailimme yhdessä peräti aamuseitsemään asti, kun tupakanhimo ajoi meidät kävelemään sateessa Törnävältä keskustaa kohti, minkä teen poikkeuksetta joka vuosi, vaikka kadun sitä joka kerta. Opin kuitenkin sen, että sateelta suojautuminen on joskus verrattavissa taiteelliseen nerouteen, kun pitelimme roskalaatikosta löytyneitä styroksilaatikoita päidemme päällä. Maininnan arvoista on, että todistin aiemmin tuona tapahtumarikkaana iltana ensimmäistä kertaa myös kissatappelun. Kaksi tappelevaa naista todellakin muistuttaa yhteenottoa kahden naarasleijonan välillä. Maassa painiminen ja selkään potkaiseminen oli ilman muuta brutaalia, mutta tilanteen rauhoituttua ja painimatsin päätyttyä lopputulos oli lähes runollisen kaunis: vaalea hiuslisäke kylmällä, märällä asfaltilla. Juuri nyt on hieno aika olla elossa.

Viime viikko oli rankka, joten harkitsen hyvinkin vakavasti lepotilaan siirtymistä. Unirytmi on sekaisin ja haisen mahdollisesti vieläkin oluelle, mutta pohjaa koskettaneena on hyvä ottaa vauhtia ylöspäin (ja kirjoittaa ahkerammin jostain kenties yhteiskunnallisemmasta ja syvällisemmästä aiheesta kuin omista humalaisista kokemuksistani).